Kohta se koittaa

Vajaan neljän tunnin päästä ollaan siellä psykiatrisen polin lääkärin luona. Kerrankin tähän aikaan (näin aamusta) aika kuluu nopeasti, aivan liian nopeasti. Alkaa ahdistamaan ihan tosissaan. Mä en edelleenkään usko että pakkohoidon kriteerit täyttyy, täytyis kai tapahtua ihme jos niin olis, mutta silti pelottaa entä jos ne täyttyykin ja joudun pakkohoitoon? Ei pitäis ajatella tollaista kun menee vaan yhä enemmän paniikkiin, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Mietin eilen hirveästi asioita ja näihin päädyin:
- mun pitää tehdä selkeä suunnitelma joka päivälle että montako kaloria syön per päivä. Tuun hulluksi jos jatkan samaa rataa eli missään syömisessä ei oo mitään suunnitelmallisuutta
- mun pitää ehkä miettiä mun tulevaisuutta täällä tuetussa, tai ainakin vähintään lähteä edes viikoksi jonnekin pois (näistä lisää myöhemmin)

Mä aloitin eilen illalla tekemään suunnitelmaa syömisille. Uhrasin yhden mun vihkon sitä hommaa varten ja ajattelin tehdä siitä vihkosta kivan näköisen :) Kokeilen tällaista suunnitelmallisuutta koko heinäkuun eli projekti alkaa tänään. Kerron siitäkin sitten paremmalla ajalla, toi pahuksen kello liikkuu taas niin nopeasti että pitää alkaa tekemään aamutoimet. Joko mä sanoin että mua ahdistaa? :x